Britneyn Everytime soi H&M :n käytävillä. Tuula painoi kädet korvilleen välttyäkseen kuulemasta tuota. Hän ryntäsi ohi kassajonon ja havahtui vasta kaupan ovella kimeään ujellukseen. Punainen kotelomekko oli jäänyt maksamatta. Turvamies saapasteli kohti Tuulaa ylpeän ankarana, mutta pysähtyi sitten lähes kunniaa tehden. "Siis.. Eihän.. Voisinko olla niin ilkeä ja pyytää neitiä maksamaan kauniin ostoksensa?" mies sönkötti ja punastui. Tuula marssi miehen luo ja ilmoitti pienoista ivaa äänessään: "Voi kyllä! Olen nii-iin pahoillani tästä aiheuttamastani hälystä." Kasvoiltaan yhä punaisempi turvamies kääntyi kannoillaan ja lähti sanaa sanomatta juttelemaan blondin kassaneidin kanssa. Tuula maksoi ostoksensa ja lähti sitten kohti Esplanadia.

                      Saavuttuaan Espalle Tuula tilasi yhdestä pikkukojusta kahvia ja vaaleanpunaisen berlininmunkin. Nyppiessään kuorrutetta nuori neitonen mietti. Muistikuvat valtasivat hänen mielensä yksi toisensa jälkeen. Koulussa neulottu vihreä laukku, jota hänet pakotetaan pitämään koko päivän päässään. PLOP. Yhtäkkiä ollaankin musiikkiluokassa. Jopa aina ymmärtäväinen opettaja määrää Tuulan laulamaan vasten tahtoaan Apulantaa. PLOP. Ruokalassa. Muut kiljuvat "hyi, ei tätä voi syödä!!", Tuula istuu pöydän päässä ja ahmii annostaan. PLOP. Kotona. Kaljaa kittaava äiti, narkkari- isä. Viisi pikkusisarusta. Kaikki yksin Tuulan vastuulla. Ja viimeinen PLOP. Ilmaisutaidon tunnilla. Tuulaa nöyryytetään, hän saa näytellä kauniissa prinsessasadussa sammakkoa. PLOP. Pää tyhjenee Tuulan ravistaessa sitä. Hän nousee penkiltään ja lähtee kohti teatterikorkeaa.

Avatessaan raskaan tammioven Tuula huokaa ihastuksesta. Lukemattomia kertoja hän on avannut oven ja nauttinut tuosta ihanasta tunteesta, joukkoon kuulumisen tunteesta. Täällä hän ei ole se friikki, joka istuu nenä kirjassa ja valitsee ilmaisutaidon yhdessä muiden nörttien kanssa. Täällä hän on Tuula, yhtä hyvä muiden kanssa, ei erikoinen. Paitsi näyttelijänä. Siinä hän on omaa luokkaansa, koko luokan kärjessä. Valitessaan oppituntejaan ja jaksojärjestyksiään Tuula oli valinnut paljon iltapäivätunteja. Nuori näyttelijän alku nautti Helsingin aamuruuhkista asuttuaan koko elämänsä alun pienessä tuppukylässä. Hän nautti kiireestä, bensiinin tuoksusta ja aamuauringosta. Eikä halunnut menettää niitä. Niinpä hän tuli kouluun vasta syötyään kevyen lounaan. Tänään on jännittävä päivä. Teatterikorkeasta valitaan muutama esiintyjä oikeiden ammattinäyttelijöiden kanssa vuoden kuluttua esitettävään Artemis Fowl- teatteriesitykseen. Tuula oli aina rakastanut tuota kirjasarjaa. Hän toivoi toivomasta päästyään saavansa edes jonkin pienen sivuroolin kyseisessä näytelmässä. Liukuovi häämötti tytön edessä ja hän veti sen auki. Ja näki salin täydeltä innokkaita esiintyjäkokelaita. Paikalla olivat myös pääosien esittäjät, Artemis ja Butler. Ihmeekseen Tuula ei nähnyt suosikkiaan Hollya  missään. Nuorien näyttelijätulokkaiden opettaja Simo pyysi kokelaita vuorotellen kokeilemaan koelukua. Pian tuli Tuulan ja hänen ystäviensä Maijan ja espanjalaisen Tanyan vuoro. He lukivat eläytyen kohtauksen, jossa Holly, Artemis ja Butler hyvästelivät toisensa.

                      Jännityksestä kipeänä Tuula odottaa illalla puhelinsoittoa. Simo on luvannut soittaa valituille. Puhelin pirahtaa pitkän odotuksen jälkeen. Melkein –näyttelijätär henkäisee luuriin nimensä ja haloon. Linjan toisesta päästä kuuluu Simon vieroksuva ääni: "Tuula hei, ootko sä humalassa?" Tuula naurahtaa ja vastaa olevansa vain jännityshumalassa, ei vakavammassa. Simo hörähtää ja aloittaa Lasse Lehtismäisesti "Tuula, olen pahoillani, mutta…Sinut on valittu ryhmäsi parhaana oppilaana näyttelemään komisaario Holly Shortia." Tuula nauraa ja itkee ja kirkuu. Simo nauraa ja onnittelee ja kertoo sen, minkä Tuula on halunnutkin kuulla: "Minä pidän sinusta, paljon." Mutta nyt Tuulan pitää vastata "ei, ei se nyt käy. Olen liian kiireinen tulevan roolini vuoksi."

                      Vajaan vuoden kuluttua Tuula seisoo hermostuneesti näyttämön takana. Keijukorvat on liimattu paikoilleen, tumma tukka leikattu keijumaisen epätasaiseksi. Päässään hänellä on kypärä, jossa lukee HAL. Hänet on puettu keijupoliisin asuun, ja hän on ylpeä siitä. Henkäisten ihastuksesta hän kuulee Timon, Rootia näyttelevän komistuksen äänen "..Ja missä pirskuleessa viipyy komisaario Short??" Ottaen nolon ilmeen kasvoilleen Tuula astuu lavalle ja näkee edessään satoja ihmiskasvoja. Hän hengittää syvään ja kajauttaa "Voi, olen nii-iin pahoillani.." Aivan kuin hän olisi sanonut tuon aiemminkin.

                     Ja muutaman tunnin kuluttua illan tähtinäyttelijä juoksee yhä uudelleen ja uudelleen kumartamaan. Yksin, yhdessä Artemiksen ja Butlerin kanssa, koko näyttelijäkaarti mukanaan. Ja Tuula nauraa. Kyyneleet valuvat hänen kasvoilleen ja Artemis, siis Rasmus, halaa häntä ja kuuluttaa kaikille olevansa ylpeä vastanäyttelijästään. Tuula hakee takahuoneesta ruusukimpun, jonka kortissa lukee "rakkaudella, Simo". Ja vielä kerran muutaman vuoden takainen, nyt kukkaan puhjennut ruma ankanpoikanen juoksee kumartamaan yhdessä Rasmuksen kanssa.

 

(C) Saimi